Ennen jokaisen kauden alkua managerien ovien ulkopuolelle asetetaan hirsipuu tai giljotiini, joka on valmiina päivästä päivään, tunnista tuntiin, minuutista minuuttiin, sekuntista sekuntiin… Se muistuttaa jatkuvasti siitä, mitä saattaa tapahtua muutaman tappion jälkeen. Ja tämä koskee kaikkia seuroja. Nyt kysymys kuitenkin kuuluu, ketkä managereista ovat lähimpänä pestin ennenaikaista loppumista jo seitsemän kierroksen jälkeen.
Vaikka yllä olevaa kuvausta onkin hieman väritetty, on potkujen uhka hyvinkin konkreettinen. Managerin työn perustana on epäonnistumisten välttäminen, eikä kissan yhdeksän henkeäkään aina tässä leikissä riitä. Kaikki managerit saavat nimittäin uransa aikana tuntea kengänkuvan takamuksissaan useampia kertoja kuin pääsevät nostamaan pokaaleja ja nauttimaan fanien palvonnasta. Toisaalta työ on hyvin palkattua, ainakin jos puhutaan nykyisistä Valioliiga-managereista.
Tässä listamme seitsemän kierroksen jälkeen heikoimmassa asemassa olevista:
5. Craig Shakespeare (Leicester City)
Shakespeare sai paikan Claudio Ranierin saatua potkut, ja hänet palkittiin viime kesänä jatkuvammalla luottamuksenosoituksella, kun Leicester tarjosi kolmen vuoden sopimusta. Näin uppoavan laivan pelastaneesta ja hienoja kokemuksia Mestareiden liigasta keränneestä managerista tuli Leicester-laivan vakiokapteeni. The Foxes on kohdannut alkukaudella kovia vastustajia, mutta joukkue ei ole pelannut niin huonosti kuin sarjataulukosta voisi päätellä. Nyt on kuitenkin aika nostaa tasoa vielä hieman, kerätä tärkeitä pisteitä ja välttää liigan pohjalle juuttuminen.
4. Roy Hodgson (Crystal Palace)
Frank de Boer sai jo lähteä Crystal Palacesta, ja korvaajaksi hankitun Roy Hodgsonin alkuinnostus on muuttunut tappiosta tappioon jatkuvaksi painajaiseksi. Hodgsonilla pitäisi kuitenkin olla aikaa kääntää kurssi, sillä vaikka The Eagles majaileekin liigajumbona täysin vailla pisteitä, ei hän ole ensimmäisenä liipasimella. Kaikella on silti rajansa, joten otteiden on parannuttava. Palacen johto on jo osoittanut, ettei sillä ole ongelmia asettaa manageriaan giljotiiniin, jos tarvetta on.
3. Mark Hughes (Stoke City)
Juuri nyt Stoke on sijalla 13, joka on aika lailla odotusten mukainen – tähän tahtiin joukkue päätyy tuttuun keskikastiin ilman dramatiikkaa. Yksi, kaksi tai kolme tappiota voi kuitenkin upottaa tämän laivan nopeasti sarjan pohjalle, jopa pysyvästi. Kuinka paljon kärsivällisyyttä faneilla ja seurajohdolla Mark Hughesia kohtaan sitä paitsi on? Manageri ei ole onnistunut nostamaan joukkuetta uudelle tasolle, vaikka hänellä on ollut pitkään käsissään vahva pelaajanippu – nyt tosin heikompi kuin aiemmin. Luottoa tuskin löytyy ikuisesti.
2. Ronald Koeman (Everton)
Evertonin kauniisti sanottuna heikkoa alkua voi puolustella sillä, että vastassa on ollut huippujoukkueita. Mutta tappiot Atalantalle Eurooppa-liigassa ja Burnleylle kotona sekä tasapeli Apollon Limassolia vastaan eivät nosta hollantilaismanagerin osakkeita. Lisätään tähän vielä se, ettei seura ole onnistunut hankkimaan korvaajaa Romelu Lukakulle, ja että joukkueen peli tuntuu olevan kokonaan jäissä. Koemanin ratkaisu tilanteeseen ovat pienet taktiset muutokset ja pelin suoraviivaistaminen. Tällä tavoin Everton tuskin nousee kuuden parhaan joukkoon – sijoituksille, joita Koemanilta odotetaan. Tavoite on toki kova, mutta juuri tällä hetkellä kaikki tuntuu hajoavan käsiin tavalla, jota seurajohto harvoin kauaa katselee. Everton on tavallisesti kärsivällinen manageriensa kanssa, eikä potkuja jaeta, ennen kuin reilu mahdollisuus on annettu. Suuromistaja Farad Moshiri on myös antanut tukensa Koemanille, mutta managerilta odotetaan joukkueen otteiden nopeaa parantumista. Juuri nyt sitä ei ole näkyvissä lainkaan.
1. Slaven Bilic (West Ham)
Jos managerit tarvitsevat kissojen tapaan yhdeksän elämää, vaikuttaa Slaven Bilic käyttävän ne kaikki jo seurajohtonsa kanssa West Hamissa. Muutaman vuoden takaisen menestyskauden jälkeen hänen päänsä on ollut giljotiinissa jo useampaan otteseeen, mutta niin vain mies on aina säilynyt yhtenä kappaleena. Tämän päivän – tai edes eilispäivän – West Hamissa ei tunnu kuitenkaan olevan jäljellä enää ketään, joka uskoisi Bilicin voivan rakentaa jotain pysyvää, mikä tietenkin on jalkapallohierarkiassa ylöspäin pyrkivän seuran tavoitteena. Manageri on saanut joukkueensa pelaamaan hieman paremmin surkean alun jälkeen, mutta tuntuu siltä, että Bilicin loppu voi olla vain muutaman ottelun päässä, jos tulosta ei tule.
He saattavat myös lähteä
Valioliigassa on toki muitakin managereita, joiden listasijoitus voi nousta vain muutaman pelin jälkeen.
Arsenalin Arsene Wenger ei voi olla varma paikastaan, ei ainakaan fanien silmissä, vaikka hän – kuten tavallista – onkin kääntänyt joukkueensa kurssin ja jahtaa nyt tiukasti muita kärkijoukkueita. Pohjimmiltaan paljon ei kuitenkaan ole muuttunut. Toisaalta seurajohto tuntuu seisovan managerinsa takana hievahtamatta.
Paul Clement teki loistotyötä Swanseassa viime syksynä, mutta uusi kausi on alkanut heikosti, eikä Swansean seurajohto ole koskaan epäröinyt lähettää managereitaan giljotiiniin. Myös Walesissa vaaditaan siis muutosta piakkoin.
Eddie Howe on ollut jo pitkään ylistetty menestysvalmentaja, ja hän on tehnyt ihmeitä AFC Bournemouthin peräsimessä. Vaan kuinka varma on hänen asemansa, mikäli seura jatkaa putoajanpaikoilla vielä pitkään? Kestääkö hän putoamisen Championshipiin? Vai onnistuuko hän jälleen tekemään ihmeitä ja saamaan suhteellisen heikon ryhmänsä nousuun? Howe ei ole kaukana listaltamme, mutta vanhat meriitit pitävät hänet toistaiseksi turvassa.
Niin ja onpa muutamia soraääniä kuulunut Liverpoolistakin, jossa aiemmin niin ylistetyn Jürgen Kloppin ei koeta saaneen joukkuetta järjestykseen. Saksalaisen asema on edelleen hyvä, mutta seurajohto tuskin silittelee hänen päätään, jos Mestareiden liigan paikka jää ensi kaudelle saamatta. Tämä siitä huolimatta, että neljän kärki on Valioliigassa kivikova.
Jopa Antonio Conten sanotaan olevan tyytymätön. Hänen kerrotaan kinastelleen seurajohdon kanssa, ja tasaisin väliajoin kuullaan huhuja italialaisen mahdollisesta lähdöstä. Merkki siitä, ettei mikään ole varmaa, kun puhutaan Valioliiga-managerin tuulisesta työpaikasta. Conten tapauksessa mies itse on tosin se tyytymätön osapuoli.
Jos tarkastellaan managerin ammattia nykypäivän Valioliigassa, on helppo tulla siihen johtopäätökseen, että jokainen seuransa peräsimessä vielä toukokuussa 2018 olevista valmentajista on onnistunut työssään. Sillä jos pokaalien voittaminen Englannissa on managereille vaikeaa, on saman työpaikan pitäminen pidemmän aikaa lähestulkoon mahdotonta.
